IHMISOIKEUDET‎ > ‎Kehitysvammaiset‎ > ‎

Avoin kirje Satakielen laulu ry

Avoin kirje
Olimme hyvin toiveikkaita vammaisen tyttäenpokani kanssa saatuani hänelle asunnon Raution
toimintakeskuksesta ja muutimme Imatralle maaliskuussa 2008. Alku näytti ihan mukavalta ja
olimme molemmat onnellisia ja saimme tavata toisiamme minun luonani tai kävin hänen luonaan
Raution toimintakeskuksessa.
Olen hänen ainoa elossa oleva lähiomainen ja olen seurannut hänen kasvuaan ja kehitystä
syntymästä asti. Tunnen tyttärenpoikaani erittäin hyvin ja pian huomasinkin käydessäni siellä,
että hän oli monesti mielestäni kovassa lääketokkurassa. Hoitohenkilökunta vakuutti, ettei mitään
ylimääräistä lääkitystä anneta.Huomautuani, että apteekista oli ostettu 100kpl 5mg diapamlääkettä
esitin vain kysymyksen Raution toimintakeskuksen toiminnanjohtajalle (Inkeri
Vartiaiselle) ja sairaanhoitajaalle (Katri Einovaaralle), että miksi ostitte jos tyttärenpojalle ei
käytetä? Tämän kysymyksen jälkeen alkoi ajojahti minua isoäitiä ja silloin vielä edunvalvojaa
kohtaan.
Raution toimintakeskuksen toiminnanjohtajan (Inkeri Vartiainen) nojaten ylilääkäri (Tuomo
Pöyryn) lääkärinlausuntoon teki perättömän ilmiannon minusta syyttäen minua tyttärenpokani
pahoinpitelystä; roikuin löysässä hirressä 11 kk, kunnes syyttäjä antoi
syttämättäjättämispäätöksen. Siinä ajassa minulta vietiin edunvalvojuus Vantaan
käräjäoikeudessa.
Syyttämättäjättämispäätöksen jälkeen 20.11.2009 ( 22.11.2010 kävin itse toimintakeskuksessa)
ei ole annettu kertakaan tyttärenpoikani tavata minua isoäitiään. Kaksi kertaa yritin itse mennä
sisään, mutta minua ei päästetty kynnyksen yli, vaikka tyttärenpoikani huomasi minut ja halusi
lähestyä minua, mutta hänet käskettiin toiseen huoneeseen.
28.8.2009 käräjäokeudessa Raution toimintakeskuksen toiminnanjohtaja (Inkeri Vartiainen)
kertoi, että, oli "purkanut tapaamisrajoitteen jo 3.3.2009!?", josta itse en ollut kuitenkaan
tietoinen.
Käräjätuomari totesi, että minulla on vapaa tapaamisoikeus tyttärenpoikaani.
Lääninhallitus nykyinen AVI ilmoitti 14.1.2010, ettei minulla ole lähestymiskieltoa
tyttärenpoikaanii.
20.11.2010 Vantaan palveluohjaaja (Freya Hagglund) kirjasi tyttärenpokaani Tuki- ja
palvelusuunnitelmaan, että " Poika ilmaisi haluavansa jatkossa tavata mummoaan. Hän halua
tavata Violaa joko satakielessä tai käydä kahvilassa tai käydä kävelyllä."
Muttei tapaamisia sallita!?
Koska Satakielen laulu ry omistaa Raution toimintakeskuksen, niin kysyn näin julkisesti Teiltä,
arvoisa puheenjohtaja Seppo Vainikka :
Onko mitään niin salattavaa Raution toimintakeskuksessa tyttärenpoikaani kohdalla, että
täytyy nostaa tällainen voimakas ja uuvuttava ajojahti isoätiä vastaan ja estää normaali
kanssakäyminen sukulaisten kesken?!

2012-07-10-12-45-41-01.pdf


Comments