Kun vammalnen Ihmlnen

asuu laitoksessa tal hoivakodIssa,

vol suku kadottaa

yhteyden häneen

täysIn. Taustalla ovat

laltoskäytännöt Ja sUnnot.

TolmInnanJohtaJa

Susanna Lohlnleml

puhuu suoraan vleraan-

MuttamIsesta.

-Kun yhteydenpidosta

tehdään vähän vaikeaa, se jää

pikkuhgjaa kokonaan. Kaikki

sopeutuvat vähitellen vallitsevaan

olotilaan, eikä kehitysvanunainen

asukas lopulta

. r

enää kaipaakaan omalsiaan.

Lohinienai mulstuttaa, että

omaiset ovat voimavara,

eivät rasite.

-Mutta välillä tuntuu, että

vammainen asuu toisten

työpaikoilla eikä työntekijä

ole hänen kodissaan töissä

Pak;urnuUttaja VIola Heistonen

muuttl Vantaalta Irnatralle

'kevaallå 2008. Samalla hånen

Ialkulnen tyttårenpoikansa stirtyl

Vantaan maksusitournuksella

'uuden Raution toimintakeskuksen

asukkaaksl. Alkuun yhteis-

Ityö sujui hyvIrt, ja Heistosella oll

' avaln pojan asuntoon. Hån olI

tyttarenpoikansa edunvalvoja.

Heistosen mukaan tilanne

muuttul, kun hån kysyi psyykelaakkeen

suuresta mååråstå. Toimintakeskuksen

johtaja totesl,

ettel laåldtystkuulu edunvalvejalle.

Isoådi halusi stirtåå nuoren

mtehen paremmin autismiln

perehtyneeseen Villa Kareliaan.

TolmIntakeskus tekl noln

vuosi sitten dkostIrnoituksen

Helstosesta, kun

palasIviikonloppulom.31ta.

tyttårenpoika

Mummoa epalltIln pahoInpltelystå.

HåntårpIdettlin myös

yhtelstyokyvyttömånå. Tolmlntakeskus

haki IshestymIsklellon.

Pojan asiolta holtarnaan

mååråttiln vIrkaedunvalvoja.

rat Syyttäjå eI syyttånyt HeIstosta.

Lähestymisklelto purettlIn

maaliskuun alussa. Koska

isoåltI el ole edunvalvoja, hån

ei saa nyt mitaan tletoa tyttsrenpojastaan.

Helstonen sanoo,

ettei toimintakeskus oerustele

tapaarnisten est,SmIstå.

-

Hetstosen mlelestå tolmlntakeskus

on laklin vedoten

eristanyt hånet tyttarenpojastaan

ja loukkaa vammalsen

nuoren mlehen Ihmlsolkeuksla.

Helstonen on efittåln

huollssaan puhumattomasta

tyttårenpojastaan, joka on

varttunut venajanklellsessa

ympårlstösså ja tottunut

kommunlkolmaan omIlla

vilttomIlla mummortsa kanssa