Mielipidekirjoitukset Kohdellaanko kehitysvammaisia kaltoin Suomessa Vanhasen hallituksen käynnistämä kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistäminen on nostanut esille kehitysvammaisten hoidossa käytetyt pakkotoimenpiteet ja niiden laillisuuden. Jukka Kumpuvuoren laatiman STM:n selvityksen, perusoikeuksien rajoittamisesta kehitysvammapalvelujen toteutuksessa, mukaan kehitysvammaisuus ei ole peruste lailliselle vapaudenriistolle. Arkipäivän perusoikeuksien rajoitukset ovat muodostuneet pitkä-aikaisen käytännön kautta tavaksi, jota kukaan ei ole kyseenalaistanut perusoikeusnäkökulmasta. Kehitysvammaisten Tukiliiton STM:lle laatiman lausunnon mukaan, nykyisen kehitysvammalain pakon käyttöä koskevan 42 pykälä on yleisluontoinen ja perustuslain vastainen. Pykälän mukaan pakkoa voidaan soveltaa, jos toisen henkilön turvallisuus tai erityishuollon järjestäminen vaatii sitä. Tukillitto on lähettänyt Suomen valtionjohdolle vetoomuksen, vaatien kehitysvammaisten henkilöiden ihmis- ja perusoikeuksien loukkausten lopettamista ja YK:n vammaisten henkilöiden ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan Vammaispoliittisen ohjelman sopimusten lunastamista kehitysvammaisten henkilöiden kohte1ussa. Omat henkilökohtaiset kokemukseni Suomen kehitysvammahuollosta ovat viimeisten 15 vuoden ajalta, jotka olen toiminut kehitysvammaisen lähiomaiseni huoltajana ja edunvalvojana. Inkeriläisinä paluumuuttajina pidimme Suomea hyvinvointivaltiona ja ihmisoikeuksien luvattuna maana. Olen nähnyt myös Suomen kehitysvammahuollon varjopuolet, niin laitoksissa kuin asuntoloissa ja palvelukodeissa. Tiedän miten pakkotoimia sovelletaan käytännössä ja miten paikan tapoja alistetaan noudattamaan. Pakkotoimenpiteiden sijasta puhutaan nykyisin suoja- ja turvatoimenpiteistä. Nimenmuutos voi hämärtää käytäntöjä ja tehdä pakon käytöstä vielä hyväksytymmän. Kehitysvammaisten ja erityisesti autististen ihmisten kuntoutuksen, kasvatuksen ja opetuksen nimissä tapahtuu paljon näiden ihmisten perusoikeuksia loukkaavaa kohtelua, rangaistuksia, halventamista, alistamista, nöyryyttämistä, eristämistä, vapaudenriistoa ja lääkkeillä turruttamista. Puhumattomat kehitysvammaiset ja autistiset ihmiset ovat heippoja väärinkäytösten uhreja, niin hyväksikäytölle, lääkkeiden väärinkäytölle kuin kaltoin kohtelulle. Pääsääntöisesti tällaiset menettelyt tapahtuvat suljettujen ovien takana. Mielestäni tällä hetkellä vallitsee viidakon lait kehitysvammaisten kohtelussa asumispalveluissa. Surullisinta on, etteivät kehitysvammaiset itse välttämättä ymmärrä, että heitä kohdellaan väärin, tai eivät osaa tai uskalla kertoa, mutta kaikesta huolimatta reagoivat psyykkisesti ja saattavat oireilla monin tavoin. Työyhteisöissä muodostuu nopeasti omat tavat ja käytännöt hoitaa asukkaiden käytösoireita, eikä niitä aina edes kirjata. Nuoret työntekijät opetetaan nopeasti talon tavoille, käytäntöjä kyseenalaistavat saavat yleensä lähteä. |
IHMISOIKEUDET > Kehitysvammaiset >