IHMISOIKEUDET‎ > ‎Kehitysvammaiset‎ > ‎

Mitä tapahtuu suljettujen ovien takana 02

pakottamista, nöyryyttämistä, nolaamista ja pakkolääkitystä ei muuteta pelkästään muuttamalla lakia,
vaan tarvitaan laajamittaista yhteiskunnallista keskustelua ja kouluttamista.
Omaisten on helpompaa ja turvallisempaa puuttua epäkohtiin palveluiden ja etuuksien saannissa kuin
kannella kehitysvammaiseen lapseensa kohdistuneista ihmisoikeusrikkomuksista.
Ne harvat omaiset, jotka ovat uskaltaneet kyseenalaistaa kehitysvammaiseen lapseensa
kohdistuneita pakkokeinoja, on nopeasti uhkauksilla tai rangaistuksilla pantu järjestykseen tai heiltä
on viety kaikki oikeudet vammaiseen perheenjäseneen määräämällä henkilöä koskevista asioista
vastaava viranomaisedunvalvoja.
Kehitysvammaisen maahanmuuttajalapsenlapseni kohdalla kehitysvammalain 42 § perusteella
yksityinen toimintakeskus määräsi meille omaisille tapaamisarajoitteen 2 kk, jonka purkamisesta
kuulin vasta 5 kk myöhemmin käräjäoikeudessa. Minua syytettiin perättömästi kehitysvammaisen
tyttärenpoikani poskessa olleesta mustelmasta, kuitenkin syyttäjä vapautti minut epäilyistä.
Mustelman syytä ei kuitenkaan selvitetty, joten maineeni jäi puhdistamatta. Jos olisi ilmennyt, että
toimintakeskus oli syyllinen asukkaan mustelmaan, olisi se joutunut suuriin vaikeuksiin, tätä
varmasti haluttiin välttää.
Kaikesta huolimatta jo kumottu tapaamisten kieltäminen jatkuu edelleen, vaikka edunvalvojuutta
käsitelleen käräjäoikeuden tuomari ilmoitti minulla olevan vapaan tapaamisoikeuden
tyttärenpoikaani ja vaikka kehitysvammainen tyttärenpoikani on ilmoittanut palvelusuunnitelmassa
halunsa tavata minua isoäitiään.
Inkeriläisinä paluumuuttajina luulimme tulevamme vapaaseen maahan..
Kansallinen lainsäädäntömme, kehitysvammalaki ja kotipaikkakuntalaki pitäisi uudistaa nopeasti
vastaamaan YK;n vammaissopimuksen edellyttämää tasoa. Nyt tarvitaan poliittista tahtoa, mitä
löytyi lopulta myös ulkomaalaislain tarkistuspäätöksessä.
Perhe, sukulaiset ja ystävät ovat korvaamattoman tärkeä voimavara ja turvaverkosto niin vammaisen,
vanhuksen kuin maahanmuuttajankin elämässä.
Pyydän tukemaan kehitysvammaisen lapsenlapseni ja minun isoäidin tapaamisten normalisoimista
allekirjoittamalla meitä koskeva adressi.com
Viola Heistonen, yliopiston opettaja. inkerinsuomalainen paluumuuttaja
Imatra

2012-07-10-12-28-11-01.pdf


Comments