Kehitysvammaisiin kohdistettavia pakkokeinoja koskeva laki on täyttä hepreaa, vammaisten hoitokodeista osa on surkeita, ja etujärjestöt ovat hiljaa pelätessään menettävänsä tukirahansa. Ei ole helppoa olla kehitysvammainen Suomessa. TEKST1: ESA PESONEN, KUVAT: MIGUEL VERA li kevät 2010, kun j skeenhityomsvainamemnalp- ' ko Leskinen ja monet muut vastaavassa asemassa olevat kyllästyivät kokemaansa viranomaisten micivaltaan sekä kehitysvammaisten oikeuksien polkemiseen hoitokodeissa. He ottivat ja perustivat kehitysvammaisten 1hmisoikeuksia puolustavan kansanliikkeen. Jäscniä liikkeessä ei ole hurjan paljoa, mutta ne vähät ovat sitäkin äänekkäämpiä. Yksi kansanliikkeen kantavia tavoitteita on saada Suomi ratifioimaan, hyväksymään,YK:n vammaisten oikeuksia koskeva sopimus. Suomi ei ole muuttanut lakejaan sopimuksen edellyttämällä tavalla, vaikka kylläkin allekirjoitti sen ensimmäisten joukossa. ETUJÄRJESTÖT EIVÄT USKALLA Eduskunnan lisäksi kansanliike on tolmittanut vetoomuksia oikeus- ja sosiaall- ja terveysministeriöön, mutta mitään ei ole tapahtunut. Leskisen mielestä kehitysvammaisten ctujärjestot eivät aja kehitysvammaisten asiaa riittävän tarmokkaasti. -Ne ovat onancet niin sanotun ennaltachkäisevän otteen eli eivät halua "sammuttaa tulipaloja". Nc myös saavat Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia, civätkä luonnollisest1 uskalla ryhtyä vastakkain valtiovallan ja päättäjien kanssa, Leskinen täräyttää. Leskisen mukaan virailisesti lainsäädäntö on haluttu saattaa sopimuksen cdellyttä cdellyttämålle tasolle, mutta todellista innokkuutta lainmuutoksiin ei ole. Kansanliike vaatii kehitysvammaisille sopimuksen mukaisen oikeuden Iiikkumisen vapauteen, ja oikeuden valita asuinpaikkansa. HOIDETAAN - VA IKKA P AK 0 LLA Kansanliikc haluaa uudistaa Suomen kchitysvammalakia, joka on osin niinkin vanha kuin vuodelta 1977. Eniten Leskistä ja hänen tovereitaan risoo lain ne kohdat, jotka rajoittavat kehitysvammaisen itsemääräämisoikeutta. Leskisen mukaan pakkokeinoja kuten Iiikkumisen rajoittamista ja jopa sitomista käytetään kehitysvammaisia kohtaan usein turhaan, lain varjolla. -Itsemääräämisoikeuden rajoittamisesta voi seurata hoitolaitosten mielivaltaa. Rajoituksien ja pakkokeinojen käyttöä ei ole kirjattu lakiin yksiselitteisesti ja laitosten käytännöt vaihtelevat Pakkokeinoja koskeva lainkohta ei toden totta ole yksiselitteinerd Kohta kuuluu kirjaimellisesti seuraavasti: "Erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinå määrin kuin erityishuolion järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii." 01- keusministeriön selvityksen mukaan käräjäoikeudet tekevät kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden rajoittamista koskevia päätöksiä vuosittain 30-55. Se on paljon. Kehitysvammalain uudistamista ja erityisesti pakkokeinopykälän uudistamista on kylläkin vaadittu jo kauan, muun muassa eläkkeelle nyt jääneen eduskunnan oikeusasiamiehen Riitta-Leena Paunion toimesta.Turhaan. -Itsemääräärnisoikeuden rajoittamiseen olisi jo vihdoin saatava yksiselitteinen oma laki, Leskinen vaatii. KYSE ON IHMISEN ELÄMÄSTÄ Jos unohtaa lakiriitelyn, kyse on loppujen lopuksi kehitysvammaisten elämästä, ja omaisten huolesta lastensa, siskojensa ja veljiensä hyvinvoinnista. Omaiset tuntevat jäävänsä asuntoloissa ja laitoksissa asuvien läheistenså elämän ulkopuolelle, mikäli sukset jostain syystä menevät ristiin hoitohenkilökunnan kanssa. Pahimmillaan omainen suljetaan kokonaan läheisenså elämästä. -Jos omaisesta halutaan eroon, se onnistuu varsin helposti. Omaisista voidaan jopa tehdä riitaan syyllisiä, ilman perusteital Kehitysvammaisen edunvalvojaksi voidaan nimetå omaisen sijaan viranomainen. Viranornaisedunvalvojalla saattaa olla satoja asiakkaita, civätkä he osaa välttämättä kornmunikoida vaikeavammaisen kanssa, Leskinen summaa. -Mutta kuka määrittelee vaikeavammaisen tahdon, jos hän ci pysty itse ilmaisemaan tahtoaan puolucettomien ihmisten läsnä ollessa? Kokemukselle, joka omaisella on omasta läheisestään, ei anneta ainakaan näissä tilanteissa arvoa. HOITOKODIT OVAT MONENKIRJAVIA Kansanliike on niin ikään huolissaan kuntien tavasta ulkoistaa palveluitaan ja ulkoistamisten vaikutukiesta kehitysvammaisten turvallisuuteen. Kehitysvammaisten asuntoloita on monenkirjavia. Eniten Leskistä arveluttavat pienet, yksityisten yritysten ja yhdistysten asuntolat. - Erityisen alttiita väärinkäytöksille ovat omaisryhmien perustamat hoitokodit. Leskinen ei luota viranomaisten kykyyn valvoa hoitolaitosten toimintaa. - Homma toimii paremmin kuntien omistamissa isommissa asuntoloissa, joissa on tarkka sisäinen valvonta. Ongelmia On pienimmissä. Yksityinen yritys saa toimintaluvan vaikka tyhjille seinille, kunhan mitoitukset ovat paperilla kohdallaan. Valvonta loppuu kokonaan, kun muuttavat asuntoihin. Kehitysvammaisten asumisen järjestämisessä tahto ja teot elävät Leskisen mukaan omaa elämäänsä.Valtion Kehitysvammaisten asumisohjelman perusteella laitospaikkoja tulisi vähentåä ja yksilöllistä asumista lisätä. -Todellisuudessa kunnissa suunnitellaan uuden ajan vaivaistaloja, asumiskeskittyrniä, joissa on sekaisin kehitysvammaisia, vanhuksia, mielenterveysongelmaisia, Leskinen tietää kertoa. Valvovia 1 virkamiehiä Iiian. I vähän" Ylin kehitysvammaisten asunon sosiaali- ja terveysalan lu- toloita valvova viranomaistaho foi pa- ja valvontavirasto Valvira. Kehitysvammaispalveluiden järjestämis ja valvontavastuu puolestaan on kunnilla. Valvira valvoo kuntien omien laitosten sekå kuntien yksityisiltå ostamien palvelujen laatua yhdesså valtion aluehallintovirastojen kanssa - Ongelma on siinå, ettei valvovia viranomaisia ole riittåvästi. Valvottavia kohteita on koko ajan enemmån, mutta uusia virkoja ei ole luvassa, parahtaa ylitarkastaja Tuulikki Forssen Valvirasta, Kaikissa kohteissa ei voi käydå usein. Forssen sanoo, ettå kehitysvammaisten asuntoloihin tehdåån myös pistokokeita, joista ei etukäteen ilmoiteta asuntoloiden ' hen kilökunnalle -Valviraan asti ei ole kantautunut uutisia suurista ongelmista kehitysvammaisten asuntoloissa. Sitå en kiistä, etteikö ongelmia olisi, Forssen myöntää. Valvira on tehnyt tutkimuksen vanhustenhoitolaitosten hoidonlaadusta, ja vastaavaa tutkimusta suunnitellaan kuulemma myös kehitysvammaisten ympårivuorokautisista hoitolaitokslsta. Kanssani ei suostuta edes keskustelemaanl" Viola Heistosen oikeustais, telu tyttärenpoikansa Olegin tapaamisoikeudesta on yksi ainoita julkisuuteen tulleita tapauksia, jolka koskevat kehitysvammaisen ja hänen omaistensa Heistonen on Olegin ainoa elossa oleva lähiomainen. Oleg asuu imatralaisessa toimintakes- .. ' kuksessa, joka kieltää tapaamiset vedoten tyttärenpojan tahtoon olla tapaamatta Violaa. . Ofeg on puhekyyytön. Heistonen tukiryhmlneen väätääkin, että Olegin tahtoa on tulkittu -Olegin edunvalvoja on ilmoittanut meille, että pääsemme heti tapaalnaan Olegia, jos han näin haluaa. Mutta kun Oleg ei kuulemma haluat huokaa Heiskanen. -Olegin tahtoa ei kukaan puolueeton ihminen pääse kysymåän, eikä minulla ole hoitokohin pääsyä. Soittavat poliisit paikalle. jos he näkevät minut! Kimurantin tapauksesta tekee Heistosen saama syyte Olegin paholnpltelemisestä. ioka kyllä purettim sittemmIn aiheettomana. Heistoselle el ole palautettu Olegtmedunvalvojuutta. Heistosen mukaan hoitopaikan henkilökunta ei suosttr edes keskustelemaan hänen kanssaan. Toimjntakeskuksen henkilökunta orf uhannut jopa irtisanoutua. los han tapaamaan |
IHMISOIKEUDET > Kehitysvammaiset >