IHMISOIKEUDET‎ > ‎Maahanmuutto‎ > ‎

Turvapaikka-kirja nosti keskustelun

Turvapaikka-kirja nosti ikeskustelun

Suomen ekumeenisen
neuvoston 21907 Kirkko
turvapaikkana -julkaisu
nosti julkisuuteen
turvapaikanhakijoicjen
oikeudet maassamme.
Julkaisu oli rutiininomainen
asia, emme kokeneet
tekevämme historiaa.
Kukaan ei arvannut, että
sfitä nousisi juttua, Suomen
ekumeenisen neuvoston (SEN)
pääsihteeri Heikki Huttunen
sanoo.
Hän viittaa 2007 julkaistuun
neuvoston Kirkko turvapaikkana
-julkaisuun. Kirjanen sai heti
kritiikkiä sisäministeriöstä
ja silloisesta ulkomaalaisvirastosta
eli nykyisestä maahanmuuttovirastosta.
Tämä toi sille
näkyvyyttä mediassa ja käynnist
i Suomessa laajan keskustelun
turvapaikan ja oleskeluluvan
hakijoiden asemasta. Pian
palstahilaa saivat seurakunnat
suojatteineen. lbrussa turvan
sai irakilainen Naze Aghai,
Kuopiossa sudanilainen Anna
Lado.
Syyskuussa 2007 kirkot ja
maahanmuuttovirasto neuvottelivat.
SovitHin esimerkfksi,
että kirkko toimittaa viraston
hyödynnettäväksi asiantunt ijalistan
ulkomaan työntekijöistään,
joilta saa tietoa eri maiden
oloista.
Nyt Suomessa käydään vilkasta
maahanmuuttokeskustelua.
Yksi alheista on turvapaikan
ja oleskeluluvan myöntämisperusteet.
Asia on viimeksi
henkilöitynyt isoäiteihin ja
älteihin, Eveline Fadayeliin
ja Irina Antonovaan. Kirkko
turvapaikkana -julkaisu on
ollut heidänkin kohdallaan
käytössä.
Vaikuttamisyritykset
leimattu tunteiluksi
Luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyön
sihteeri Marja-
Liisa Laihia vaikutti julkaisun
syntyyn keskeisesti. Paine sen
laadinnalle tuli eri kirkkojen
seurakunnista, joista turvapaikanhakijat pyysivät apua. Keskustelua
teemasta oli aloiteltu
jo 1990-luvulla.
Vielä muutama vuosi sitten
Laihia hämmästeli ihmisoikeusja
pakolaisjärjestöjemme hiljaisuutta.
- Kun sitten kirkot tekivät Kirkko
turvapaikkana -julkaisun, se
nosti uudella tavalla yhteiskunnan
tietoisuuteen turvapaikkapolit
iikan käytäntöineen.
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri
Kristiina Kouroskin näkee
kirkkojen toimineen suunnannäyttäjinä.
Marja-Litsa Laihian äänenpai-
4
not ovat voimistuneet, kun hän
on seurannut isoäitien kohtelua.
Hänen mielestään jotkut viranomaiset
ovat lei man neet kansalaisyhteiskun
nan vaikutia misyritykset
tunteiluksi.
- Jos yhteiskuntamme halutaan
pitää demokraattisena. kolmannen
sektorin ääntä ei voi mitätöidä.
Laihia toivoo inhimillisyyllä
lain tulkintaan. Hänen mielestään
Suomessa pelätään, että pienikin
jousto merkitsisi kontrollin
menettämistä. ja inhimillisten
seikkojen huomioonOttaminen
horjuttaisi valtaa.
-11
o"} -
- Jos virkamiehet tai poliisi
myöntäisivät, että olisi syytä
miettiä lain tulkintaa uudella
tavalla, se vain vahvistaisi kansan
luollamusta heihin, Laihia
saflOO.
Oi keusvalt ion näkökulmasta
on äärimmäisen hyvä, että viranomaiset
noudattavat lakia, Kristiina
Kouros huomauttaa. Isoäitien
tapaukset ovat kuitenkin tuoneet
hänenkin mieleensä kafkamaisen
näytelmän. Siinä on nähty, mihin
oikeusvaltioperiaatteen ääritiukka
tulki nta voi johtaa.
- Viranomaiset joutuvat tulkintansa
loukkuun, Kouros sanoo.
,
Ei ole hyvä olla
rintaman eri puolitla
Pääsihteeri Heikki Huttunen arvioi,
että kirkoista suojaa hakevia
tulee lisää. Laihian mukaan
nykytapauksista noin kolmasosa
päätyy julkisuuteen. Julkisuuden
käyttöä on aina harkittava
tarkoin.
Kirkot ovat jatkuvasti korooaneet
toimivansa viranomaisten
kanssa yhteistyössä.
- Ei ole hyvä olla rintaman eri
puolilla. Kunnioitus ja avoimuus
ovat tärkeitä. Jos maahanmuuttovirasto
haluaa näpäyttää kirkkoa,
presidentt.iä ja muita, jotka
ovat olleet viisaampia, ei näytä
hyvältä. Humunen sanoo ja viittaa
isoäitien tapauksiin.
Hän uskoo Kirkko turvapaikkana
-julkaisun jopa estäneen
anarkistisuuden ja viranomaisten
toiminnan häirinnän.
Laihia kuvaa kirkkojen ja maahanmuuttoviraston
suhdetta ongelmalliseksi,
vaikka-yhteydenpitoa
onkin. Hän kokee, että 2007
sovittu kirkon asiantuntijoiden
hyödyntäminen on takkuillut.
Hänenkin mukaansa kirkolle on
ensisijaista hoitaa asioita yhteistyössä
viranomaisten kanssa.
TEKSTIT: JOHANNES iJÄs

Ylijohtaja:
Suojan
antaminen
kuuluu kirkon
toimintaan
- SUOJAN JA TURVAN antaminen
kuuluu erittäin
hyvin kirkon toiminnan
luonteeseen, jos sitä kukaan
muu ei anna, maahanmuuttoviraston
ylijohtaja
Jorma Vuorio vastaa
hieman yllättäen.
Kun Suomen ekumeeninen
neuvosto teki 2007
Kirkko turvapaikkana
-julkaisun turvapaikanhakijoiden
auttamiseksi.
Vuoriolla oli toinen ääni
kellossa. Hän kehotti
julkisuudessa seurakuntia
olemaan neuvomatta
kirkkoa. Nyt hän kuittaa
puheet "toimittajien
itsensä tekemiksi väliotsikoiksi".
Vuorio ei hyväksyisi,
jos seurakunnat piilottaisivat
ihmisiä viranomaisten
tietämättä. Hän
kehottaa seurakuntia välttämään
turvapaikka-sanan
käyttöä. lluvaa voi
antaa, muttei lain tuntemaa
turvapaikkaa.
Vuorion mukaan kirkkojen
ja maahanmuuttoviraston
neuvottelu 2007 oli
hedelmällinen. Hän kertoo
yhteistyön jatkuneen
Suomen Lähetysseuran
ja Kirkon Ulkomaanavun
kanssa. Virasto on saanut
henkilöitä tietokanaviksi
cri maista ja niiden tilanteista.
Isoäitien tapauksiinhän
ei ota kantaa. Hän painottaa
lain ja oikeuden pää- Itt
tösten noudattamista. Hänen
mukaansa vastaavissa
Korkeimman hallintooikeuden
päätöksissä on
ollut selvä linja. Hän toteaa,
että on lainsäätäjän
vastuulla, jos lakeja halutaan
muuttaa.
- Meillä ei ole mitään
sitä vastaan. Ei ole kyse
siitä, etteikö täällä ajateltaisi
inhimillisesti.

Isoäitien
karkoitnspååtöstå
vastaan
osoltettiin
mieltå
Helsingisså
31. toukokuuta

DSCN0683.pdf


Comments