3.4.2008 3 kiZt1 L Ll N;(11/.1,k6LEkil Onko rikos elää 95-vuotiaaksifl Pääsiäisaamuna 95-vuotissyntymäpäivänään äitini kyseli ihmeissään, enkö minä kuollutkaan? Viikkoa aikaisemmin hänet oli viikonloppumatkani aikana laitettu minulle moittam atta saattohoitoon erään kaakkois-suomalaisen kun nan terveyskeskuksen vuodeosastolla. Inkeriläinen paluumuuttajaäitini oli joutunut paria viikkoa aikaisemmin kunnan hoitokodista keskussairaalaan, jossa keuhkokuumeen hoito oli saatu hyvään alkuun. Oman kunnan terveyskeskuksen vuodeosastolla oli tarkoitus jatkaa hänen kuntoutustaan. Palatessani matkalta minulle kerrottiin, että äitini oikea puoli oli halvautunut eikä hän pysty nielemään. Lääkäri tunnusti tehneensä edellisenä päivänä elvytyskieltopäätöksen. Hierottuani ja juotettuani äitiäni, hän alkoi elpyä. Pääsiäisen ihme toteutui äitini kohdalla, nyt hän istuu pyörätuolissa, talutettuna kävelee, pystyy syömään ja juomaan. Äitini on sitkeä sissi, koettuaan Siperiaan karkoila, hän päätti selättää myös suomalaisen yhteiskunnan saattohoidon. Minulle korostetaan koko ajan, kuinka vanha äitini on, joten alkaa tuntua siltä, että äitini on syyllistynyt siihen, että elää näin kauan! Kohdellaanko Suomessa kaikkia 95-vuotiaita samalla tavalla, vai oliko äitini maahanmuuttaj atau stalla jotain vaikutusta? Harjoitetaanko kaikissa Suomen terveyskeskusten vuodeosastoilla samanlaista eutana.siaa, lopetetaan syöttäminen ja juottaminen, lääketabletit laitetaan kokonaisina ruoan joukkoon, jota ei syötetä; ei nesteytetä ja jos tippaletku laitetaan, sekin hutaistaan, jolloin nesteytys menee kudoksiin. Onko insuliinipiikki valmiina odottamassa, ainakin morfiini, mikä kuulemma lamauttaa nielemisen? Onko yhteiskuntamme yleinen ilmapiiri raaistunut ja alkanut hyväksyä vammaisten ja vanhusten kaltoin kohtelun, josta kertovat hirmuteot ovatkin vain jäävuoren huippu. Viola Heistonen Yliopiston opettaja |
IHMISOIKEUDET > Ikäihmiset >