IHMISOIKEUDET‎ > ‎Ikäihmiset‎ > ‎

Suomi kohtelee kaltoin isoäitejä ja heidän lapsenlapsiaan

Suomi kohtelee kaltoin
isoäitejä ja heidän lapsenlapsiaan

Lukijan kynästä-palstalla
Mummi kirjoitti, kuinka harvoin
viranomaiset antavat huostaanotetun
lapsenlapsen tavata
mummiaan (Keski-Uusimaa
28.7.). Pari päivää myöhemmin
ilmestyneessä kirjoituksessa
puolestaan kerrottiin, kuinka
kehitysvammaisia vieraannutetaan
omaisistaan (K-U 30.7.).
Itse olen isoäitinä joutunut
kokemaan orvon, kehitysvammaisen
lapsenlapseni vieraannuttamista
minusta - hänen
ainoasta lähiomaisestaan. Tätä
ns. viranomaisvieraannuttamista
harjoitetaan kokemuksieni
mukaan yleisesti Suomessa.
Olen kulkenut lapsenlapseni
perässä laitoksessa ja asuntoloissa.
Laitokseen olin aina tervetullut,
mutta asuntoloissa minulle
asetettiin tapaamisrajoitteita,
kunnes tämä nykyinen, yksityiseri
yhdistyksen omistama asuntola
kielsi kaikki tapaamisemme
kehitysvammalain pakkokeinopykälä
42. perusteella.
Lapsenlapseni tapaamisrajoite
alkoi 1,5 vuotta sitten perättömällä
pahoinpitelysyytteellä.
Saimme kuitenkin muutaman
kerran tavata toisiamme, kunnes
syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen
20.11.2009. Siihen
loppuivat tapaamisemme.
Minulle on ilmoitettu, ettei
kehitysvammainen tyttärenpoikani,
tutkimusten mukaan
kehitysiältään ehkä 6-vuotiaan
tasolla, halua enää tavata
minua. Vantaan kehitysvammahuollon
20.11.2009 tekemän
palvelusuunnitelman mukaan
lapsenlapseni halusi kuitenkin
tavata mummoaan edelleen.
Lapsenlastani pienestä pitäen
hoitaneena tiedän, kuinka helppoa
häntä on johdatella. Saman
totesi syyttäjä katsottuaan videolta,
kuinka puhetulkki. yritti
saada lapsenlastani syyttämään

minua posken mustelmasta.
Lapsenlapsellani ei ole puhetta,
hän ilmaisee itseään peukaloilla
ja kuvilla:Puheterapeutti ja
lääkäri ovat todenneet, että hän
pyrkii myötäilemään ja miellyttämään
kysyjää.

Lapsenlapseni viranomaisedunvalvoja
on ilmoittanut, että jos
hänen päämiehensä ilmoittaa
joskus halunsa tavata isoäitiään

se järjestetään. Kukaan ulkopuolinen
ei ole päässyyt tapaamaan
poikaa ja kysymään hänen mielipidettään.
Viranomaisedunvalvoja ilmoitti
inyös minulle, etten voi
puhua lapsenlaPseni puolesta -
siitä miten hän on kokenut sen,
ettei ole tavannut isoäitiään pitkään
aikaan.
Olemme muuttaneet lapsenlapseni
kanssa Neuvostoliitosta
Suomeen inkeriläisinä paluumuuttajina
20 vuotta sitten ja
olemme nyt Suomen kansalaisia.
Nyt tyttärenpojaltani on
riistetty yhteys omaan sukuun,
historiaan, äidinkieleen ja kulttuuriin.
Viranomaisedunvalvoja
ilmoitti kuitenkin, että jos

kehitysvammainen ja puhumaton
tyttärenpoikani haluaa
joskus "kertoa" menneisyydestään
ja elämästään Venäjällä,
hän on viran puolesta valmis
"kuuntelemaan" - siinä ei
tarvita isoäitiä.
Venäjällä isovanhemilla oli
hyvin tärkeä ja kunnioitettu
asema ja tehtävä lasten ja lastenlasten
elämässä, jota myös
viranomaiset arvostivat. Täällä
Suomessa viranomainen voi
näköjään päättää, onko isoäiti
tärkeä huostaanotetulle lapselle
tai vammaiselle maahanmuuttajalle.
Viola Heistonen
isoäiti
entinen vantaalainen

Lapsenlastani
pienestä pitäen
hoitaneena tiedän,
kuinka helppoa
häntä on johdatella

Missä mummi? Kirjoittaja suree
toisistaan erotettujen lastenlasten
ja isovanhempien kohtaloita

2012-07-10-15-13-41-01.pdf


Comments