V'

sime päivien-uutiset ovat hätkähdyttäneet:

Vammaisia on kuollut laitoksissa

vahingon, tapon tai mahdolliesti

jopa murhan uhreina. Vanhuksille

puolestaan tarvittaisiin

turvakoteja heihin kohdistuvan

väkivallan takia. Ja

radiouutiset kertoi vanhusasiantuntijan

näkemyksestä,

jonka mukaan armokuolemat

lisääntyisivät pakon

sanelemina, koska jatkossa

meillä ei ole edellytyksiä

hoitaa vanhuksiamme.

Kierre tuntuu pelottavalta.

Julkisvallan niukkenevat

talousraamit toisaal,, ,

la ja koko ajan vaikeutuva

työvoimapula toisaalla ovat

johtamassa tilanteeseen, jossa hyvinvoivan

Suomen heikoimmat - hoitoa tarvitsevat

vanhukset ja vammaiset - ovat ajautumassa

heitteille.

Ennuste armokuolemien lisääntymisestä

hoitoresurssien vähäisyyden takia on kammottava

näkymä. Sehän tarkoittaa, että sairas

ihminen alkaa toivoa kuolemaa, koska

hoidon puutteen takia ei saa helpotusta

sairauteensa. Kyynisimmillään tilanne voisi

johtaa siihen, että niukkenevista verorahoista

vastaavat laskevat hoidon vähentämisen ja

siitä seuraavien armokuolemien lisääntymisen

olevan tehokkain tapa tasapainottaa julkivallan

taloutta.

Edellä kerrotuilla asioilla on helPpo kauhistella.

Mutta johtaako kauhistelu mihinkään?

Vanhusten määrä kasvaa, eikä kasvua

pystytä taittamaan minkään valtakunnan

päätöksillä. Hoito-ongelmat

kasvavat samassa mitassa. Ja

vanhusmäärän kasvu merkitsee

työvoimaan kuluvan

ihmismäärän suhteellista

alenemista. Tässä kierteessä

työvoimapula on väistämättä

edessä.

Filippiiniläisten hoitajien

tuominen Suomeen on pitkästä

aikaa yksi myönteinen

konkreettinen toimi

korlaamis,ekoi,,,i/Miten

pitkälle tällä tien voidaan

'edetä, on vielä'arVoitug. Joka

tapauksessa kasvavan vanhusjoukon kunniallinen

hoitaminen edellyttää hoitohenkilöstön

lisäämistä. Se taas edellyttää hoitoon

sijoitetun julkisvallan rahoitusosuuden kasvattamista.

Kyse on myös arvottamisesta. Kun kaikille

ei riitä jaettavaa, on kyettävä selkeästi päättämään

mihin panostetaan. Ihmisyyden kunnioittamisen,

eli tässä tapauksessa hoitoon

satsaamisen, on oltava tämän listan kärjessä.

Karmeinta on, jos Suomessa ei herätä vanhusten

ja vammaisten hoito-ongelmiin ennen

kuin edellä kuvatut kuolemantapaukset

yleistyvät

Karmeinta on, jos

Suomessa ei herätä

vanhusten ja vammaisten

hoito-ongelmiin ennen

kuin edellä kuvatut

kuolemantapaukset

yleistyvät.