Imatralla yksityinen vammaisten toimintakeskus on eristänyt ja vieraannuttanut kehitysvammaista ja vaikeasti puhevammaista maahanmuuttajaa ainoasta lähiomaisestaan, isoäidistään Viola Heistosesta kohta kolmen vuoden ajan. Isoäiti Viola Heistonen (75 v) ja hänen puhumaton kehitysvammainen tyttärenpoikansa (29 v) muuttivat Suomeen Neuvostoliitosta 1991 inkeriläisinä paluumuuttajina, joiden äidinkieli on venäjä. Isoäiti oli tyttärenpoikansa huoltaja jo Neuvostoliitossa vuodesta 1986 ja Suomessa edunvalvoja (28.8.09 asti). Pojan molemmat vanhemmat ovat kuolleet.

Viola Heistosen tyttärenpojan eristäminen, vieraannuttaminen ja omaisille määrätty tapaamiskielto alkoi syytä kertomatta 12.1.09 ja siitä ilmoitettiin tekstiviestillä. Perusteena oli toimintakeskuksen tekemä perätön syytös pahoinpitelystä isoäitiä vastaan. Erimielisyydet olivat alkaneet isoäidin vaadittua selvitystä pojan rauhoittavien lääkkeidenkäytöstä..

Kaakkois-Suomen syyttäjänviraston kihlakunnansyyttäjä vapautti isoäidin rikosepäilyistä 20.11.09. Palvelukeskus näyttää tulkanneen puhumatonta poikaa erheellisesti. Väärä syytös on leimannut isoäidin lopuksi elämäänsä.

Vantaan käräjäoikeus poisti isoäidiltä edunvai voj uuden 28.8.09 toimintakeskuksen aloitteesta ja maistraatin esitystä noudattaen. Tyttärenpojalle määrättiin viranomaisedunvalvoja henkilöä koskeviin asioihin. Käräjätuomari totesi toimintakeskuksen toiminnanjohtajan ilmoituksen mukaan, ettei isoäiti ole enää tapaamiskiellossa tyttärenpoikaansa. Toiminnanjohtaja ilmoitti oikeudenistunnossa, että oli purkanut 3.3.09 kehitysvammalain 42 § perusteella tekemänsä tapaamisrajoitteen. Yli 30 v vanhaa kehitysvammalakia käytetään edelleen määrättäessä kehitysvammaisille pakkokeinoja. Kuitenkin sama yksityinen toimintakeskus jatkaa edelleen viranomaisvieraannuttamista, ei salli tapaamisia eikä päästä 75 v isoäitiä eikä 98 v isoisoäitiä toimintakeskukseen. Poika ei saa edes puhelimessa kuulla isoäidin ääntä eikä isoäidin laulamia venäläisiä lauluja. Harvat tapaamiset päättyivät syyttämättäjättämispäätöksen tultua julki, viimeinen tapaaminen oli 22.11.09.

Toimintakeskus ja edunvalvoja estävät tapaamiset vetoamalla siihen, ettei poika halua tavata isoäitiään. Kuitenkin kahdessa palvelusuunnitelmassa poika on ilmoittanut halunsa tavata isoäitiään.

Ei ole oikein ja kohtuullista erottaa ja vieraannuttaa puhumaton, kehitysvammainen ja autistinen henkilö hänelle rakkaista isoäidistään, äidinkielestään ja venäläisestä kulttuurista ja omasta elämänhistoriastaan, jota hän voisi muistella isoäitinsä kanssa.