Puhe: Hyvät kuulijat

Hyvät Kuulijat!

Olen inkerinsuomalainen paluumuuttaja Viola Heistonen. Olin kiertänyt Neuvostoliittoa laidasta laitaan : Uraali, Jäämerenrannikko, Siperia, Valkovenäjä...Vaikeista lähtökohdista huolimatta olin omalla aktiivisuudella raivannut itselleni korkean koulutuksen ja hyvän työpaikan.

Tunsin itseni aina suomalaiseksi ja kun tuli mahdollisuus muuttaa Suomeen, niin halusin kokea millaista on elää suomalaisena Suomessa., Mutta demokraattiseen Suomeen muuttaessani 19 sitten kehitysvammaisen puhumattoman autistisen tyttärenpokani kanssa en arvannutkaan minkänlaisen "siperiaan" joudun taistellessaan kehitysvammaisen oikeuksista. Kaikki nämä vuodet ovat menneet siihen ja loppua ei näy! "

Siitä nyt alempana,

VETOOMUS :

Pykälä 42§ pois Kehitysvammaisten erityishuollosta! Miksi?

Laki Kehitysvammaisten erityishuollosta on vuodelta 1977 ( 23.6.1977/519).

Sen pykälä 42 sisältää seuraavan tekstin :

Erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa PAKKOA vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii.

Tämä pykälä ja moneet muutkin ovat puuttellisia ja ristiriidassa Perustuslain; Europan ihmisoikeussopimuksen ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kanssa, jota Suomi ei ole vielä ratifloinut, koska kansallinen lainsäädäntö e.i ole vielä sopimuksen vaatimalla tasolla.

Suomen PAKKOKKEINOJA koskeva lainsäädäntö on uudistettava!

Kokemuksestani kerron, että pykälän 42§ taakse piilouuiuvat kehitysvaminaisten laitoksissa, asuntoloissa, ja yksityisissä palvelukodeissa ne tahot, jotka törkeästi rikkovat kehitysvammaisten oikeuksia, laittomia pakkokeinoja käyttäen, eristäMällä omaisista ja nöyryyttämällä monin tavoin.

Hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn ei puututa, rauhoittavaa lääkitystä salataan. Psyykelääkkeillä turruttaminen on ensisijainen käytäntö.

Lääkkettömien vaihtoehtojen käyttö, ympäristön muokkaaminen ja asiakkaan kommunikaatioon kehittäminen ovat työläitä vaihtoehtoja. Laittomia pakkokkeinoja ja suojatoinmeenpiteitä ei yleensä kirjata asianmukaisesti, kuten laki edellyttää. Äärimmillään vammainen on eristetty omaisestaan rajoittamalla yhteydenpitoa tai lopettamalla kokonaan

Kaikki tämä ja paljon muuta tapahtuu suljettuijen ovien takana, jossa vallitsee erityiselämä ja talon tavat, jotka voivat saada aikaan hirveitä lopputuloksia. Vain pieni jäävuoren huippu tulee näkyviin..

Ovien sulkeminen omaisilta tapahtuu 42§ varjolla!

Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta Eija Koivuranta laati v.2002 muistion : Perusteltuja rajoituksia vai huonoa kohtelua ja Jukka Kumpuvuori teki v.2006 selvityksen : Perusoikeuksien rajoittamisestya kehitysvammapalvelujen toteuttamisessa

33 kansanedustajaa teki kirjallisen kyselyn v.2006 mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä kehitysvammaisten henkilöiden perusoikeuksien poisttamiseksi. Vammaislakien uudistaminen takertelee!

Vammaispalvelulakiin tulee ensi syksyllä lisäys vaikeavammaisten henkilöiden subjektiivisesta Oiketidesta heriktlökohtaiseen apuun, vanha

voimassa.

Miten vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kansallisen lainsäädännön uudistaminen voi kestää vuosia, kun saman aikaan Yliopistolaki runnotaan kovalla kiirellä läpi eduskunnassa yliopistoväen ja oikeusoppineiden vastustuksesta huolimatta. Eikö hidastelu vammaisten ihmis- ja perusoikeuksien lainsäädännön valmistelussa ole katsottava syrjinnäksi.

Vammaisten oikeuksien loukkauksia ei useinkaan käsitellä ihmisoikeuskysymyksinä. Kuka valvoo Suomessa vammaisten ihmisoikeuksia?

Valvonta perustuu pääosin kanteluihin: Lääninhallituksellem eduskunnan oikeusasiamiehelle, oikeuskanslerille ja vähemmistövaltuutetulle. Kuntien pitäisi valvoa ostamian palveluita, mutta käytäntö on toinen: maksusitoumuksilla saadaan vammaiset pois silmistä, pois mielestä.

Kehitysvammaisten palveluja ja tukitoimia koskevista päätöksistä on yleensä valitusoikeus. PAKKOKEINOPYKÄLÄSTÄ EI OLE VALITUSOIKEUTTA!!! Kehitysvammaisille ja autistisille ihmisille pitää turvata perus- ja ihmisoikeudet ja tasa-arvoa kunnioittaen! Demokraattisessa Suomessa!

Omaiset ovat usein sinisilmäisiä

ja arkoja puuttumaan vammaisen hoidon laatuun, koska pelkäävät hoidon ja kohtelun entisestään huonontuvan ja syystäkin, koska tiedän miten siinä käy. Omaisen puuttuessa väärInkäytöksiin hänet hiljennetään rangaistuksin, uhkauksin ja kunnialoukkaus- ja rikosilmoitussyyttein. Jopa toiset vanhemmat usutetaan kimppuun, koko kehitysvammahuolto saattaa ottaa hampaisiinsa omaisen.

Vain omaiset yrittävät puuttua tähän PAKKOKEINOPYKÄLÄÄN 42§ ja sen takia omaiset jotuvatkin usein erilaisiin sanktioihin.

Miten esimerkiksi minulle/meille on käynyt näinä 19 vuoden aikana Suomessa asuessa.?

Alku meni hyvin, niin kauan kuin poika asui kanssani ja kävi koulua. Ensimmäisestä asuntolasta, jonne hän muutti, sain kuulla maahanmuuttajana, kehitysvammaisen, autistisen ja puhumattoman lapsenlapseni isoäitinä ja edunvalvojana : "mitä juokset tänne? pitää etäisyyttä pojastasi!"

Toisesta laitoksesta sain kuulla : 2 painu rajan taakse takaisiin mistä olet tullut!"

Erässä paikassa sain tavata omaistani kaksi kertaa kuussa 2 tuntia kerrallaan, jos myöhästyin minutin, niin koputus oven ja ilmoitus: "vierailu aika on päättynyt", aivan niin kuin vankilassa.

Nyt viimeinen tapaus,

jolle ei varmaan löytyä vertaa. Kun esitin vain kysymyksen Diapam-lääkkeestä erässä kaakkois-suomen yksityisessä toimintakeskuksessa, jossa omaiseni asuu vuokralla, niin minut lavastettiin syylliseksi pojan poskeessa olleseen mustelmaan ja vaikeasti puhevammainen , autistinen nuori, jonka äidin kieli on venäjä, manipuloitiin suomenkielisen puhetulkin avulla peukalo ylös ja alas kommunikaatiolla todistamaan hänelle rakas isoäiti syylliseksi ja ALKOI jo yli 3kk kestänyt eristys pykälän 42§ perustella..

Omaistani yritetään nyt kaikin tavoin vierannuttaa minusta ainoasta lähisukulaisestaan ( vieraannuttamisoireyhtymä) ja edunvalvojuudeni on jo viety.

Nyt minua vastaan on kahdessa käräjäoikeudessa prosessi : pahoinpitelystä ja edunvalvojuuden purkamisesta Tämän tyyppisia eristämisiä on lukuisia Suomessa.

Koen olevani tavallaan mielipidevanki

Suomessa, olen ki rjontanut ja puhunut paljon vanhusten, vammaisten ja maahanmuuttajien ihmisoikeuksista ja kaltoin kohtelusta Suomessa Eduskuntavaali- ja kunnallisvaalikampanjoissani. Olen tell nyt useita kanteluita vammaisen tyttärenpokani ja nyt 96 vuotiaan äitini hoidosta ja kohtelusta ja niissä on todettu vahinkoja tapahtuneen.

Nyt minut halutaan hiljentää ja nujertaa tekastuilla syytteillä.

Vammaiset maahanmuuttajat ovatkin moninkertaisestivnn raassa syrjäytyä kielten, i vaikeassa asemassa ovat kommunikaation ja kultturien yhteentörmäyksessä. erity puhevammaiset maahanmuuttajat, joiden äidinkieli ei ole s Liomi, heidän tulkkaus on täysin järjestämättä

Mielestäni kantasuomalainen on jäävi arvioimaan meidän maahanmuuttajien kokemaa syrjintää.

Kiitos!

.


Comments