Hyvät Kuulijat!
Olen inkerinsuomalainen paluumuuttaja Viola Heistonen.
Olin kiertänyt Neuvostoliittoa laidasta laitaan : Uraali, Jäämerenrannikko, Siperia,
Valkovenäjä...Vaikeista lähtökohdista huolimatta olin omalla aktiivisuudella raivannut itselleni
korkean koulutuksen ja hyvän työpaikan.
Tunsin itseni aina suomalaiseksi ja kun tuli mahdollisuus muuttaa Suomeen, niin halusin kokea
millaista on elää suomalaisena Suomessa.,
Mutta demokraattiseen Suomeen muuttaessani 19 sitten kehitysvammaisen puhumattoman
autistisen tyttärenpokani kanssa en arvannutkaan minkänlaisen "siperiaan" joudun taistellessaan
kehitysvammaisen oikeuksista. Kaikki nämä vuodet ovat menneet siihen ja loppua ei näy! "
Siitä nyt alempana,
VETOOMUS :
Pykälä 42§ pois Kehitysvammaisten erityishuollosta! Miksi?
Laki Kehitysvammaisten erityishuollosta on vuodelta 1977 ( 23.6.1977/519).
Sen pykälä 42 sisältää seuraavan tekstin :
Erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa PAKKOA vain siinä määrin kuin
erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii.
Tämä pykälä ja moneet muutkin ovat puuttellisia ja ristiriidassa Perustuslain; Europan
ihmisoikeussopimuksen ja YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien yleissopimuksen kanssa,
jota Suomi ei ole vielä ratifloinut, koska kansallinen lainsäädäntö e.i ole vielä sopimuksen vaatimalla tasolla.
Suomen PAKKOKKEINOJA koskeva lainsäädäntö on uudistettava!
Kokemuksestani kerron, että pykälän 42§ taakse piilouuiuvat kehitysvaminaisten
laitoksissa, asuntoloissa, ja yksityisissä palvelukodeissa ne tahot, jotka törkeästi rikkovat
kehitysvammaisten oikeuksia, laittomia pakkokeinoja käyttäen, eristäMällä omaisista ja
nöyryyttämällä monin tavoin.
Hyväksikäyttöön ja pahoinpitelyyn ei puututa, rauhoittavaa
lääkitystä salataan. Psyykelääkkeillä turruttaminen on ensisijainen käytäntö.
Lääkkettömien vaihtoehtojen käyttö, ympäristön muokkaaminen ja asiakkaan kommunikaatioon
kehittäminen ovat työläitä vaihtoehtoja.
Laittomia pakkokkeinoja ja suojatoinmeenpiteitä ei yleensä kirjata asianmukaisesti, kuten laki
edellyttää.
Äärimmillään vammainen on eristetty omaisestaan rajoittamalla yhteydenpitoa tai lopettamalla
kokonaan
Kaikki tämä ja paljon muuta tapahtuu suljettuijen ovien takana, jossa vallitsee erityiselämä ja
talon tavat, jotka voivat saada aikaan hirveitä lopputuloksia. Vain pieni jäävuoren huippu tulee
näkyviin..
Ovien sulkeminen omaisilta tapahtuu 42§ varjolla!
Sosiaali- ja terveysministeriön toimesta Eija Koivuranta laati v.2002 muistion : Perusteltuja
rajoituksia vai huonoa kohtelua ja
Jukka Kumpuvuori teki v.2006 selvityksen : Perusoikeuksien rajoittamisestya
kehitysvammapalvelujen toteuttamisessa
33 kansanedustajaa teki kirjallisen kyselyn v.2006 mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä
kehitysvammaisten henkilöiden perusoikeuksien poisttamiseksi.
Vammaislakien uudistaminen takertelee!
Vammaispalvelulakiin tulee ensi syksyllä lisäys vaikeavammaisten henkilöiden subjektiivisesta
Oiketidesta heriktlökohtaiseen apuun, vanha
voimassa.
Miten vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kansallisen lainsäädännön
uudistaminen voi kestää vuosia, kun saman aikaan Yliopistolaki runnotaan kovalla kiirellä läpi
eduskunnassa yliopistoväen ja oikeusoppineiden vastustuksesta huolimatta.
Eikö hidastelu vammaisten ihmis- ja perusoikeuksien lainsäädännön valmistelussa ole katsottava
syrjinnäksi.
Vammaisten oikeuksien loukkauksia ei useinkaan käsitellä ihmisoikeuskysymyksinä.
Kuka valvoo Suomessa vammaisten ihmisoikeuksia?
Valvonta perustuu pääosin kanteluihin: Lääninhallituksellem eduskunnan oikeusasiamiehelle,
oikeuskanslerille ja vähemmistövaltuutetulle.
Kuntien pitäisi valvoa ostamian palveluita, mutta käytäntö on toinen: maksusitoumuksilla
saadaan vammaiset pois silmistä, pois mielestä.
Kehitysvammaisten palveluja ja tukitoimia koskevista päätöksistä on yleensä valitusoikeus.
PAKKOKEINOPYKÄLÄSTÄ EI OLE VALITUSOIKEUTTA!!!
Kehitysvammaisille ja autistisille ihmisille pitää turvata perus- ja ihmisoikeudet ja tasa-arvoa
kunnioittaen! Demokraattisessa Suomessa!
Omaiset ovat usein sinisilmäisiä
ja arkoja puuttumaan vammaisen hoidon laatuun, koska
pelkäävät hoidon ja kohtelun entisestään huonontuvan ja syystäkin, koska tiedän miten siinä käy.
Omaisen puuttuessa väärInkäytöksiin hänet hiljennetään rangaistuksin, uhkauksin ja
kunnialoukkaus- ja rikosilmoitussyyttein. Jopa toiset vanhemmat usutetaan kimppuun, koko
kehitysvammahuolto saattaa ottaa hampaisiinsa omaisen.
Vain omaiset yrittävät puuttua tähän PAKKOKEINOPYKÄLÄÄN 42§ ja sen takia omaiset
jotuvatkin usein erilaisiin sanktioihin.
Miten esimerkiksi minulle/meille on käynyt näinä 19 vuoden aikana Suomessa asuessa.?
Alku meni hyvin, niin kauan kuin poika asui kanssani ja kävi koulua.
Ensimmäisestä asuntolasta, jonne hän muutti, sain kuulla maahanmuuttajana, kehitysvammaisen,
autistisen ja puhumattoman lapsenlapseni isoäitinä ja edunvalvojana : "mitä juokset tänne? pitää
etäisyyttä pojastasi!"
Toisesta laitoksesta sain kuulla : 2 painu rajan taakse takaisiin mistä olet
tullut!"
Erässä paikassa sain tavata omaistani kaksi kertaa kuussa 2 tuntia kerrallaan, jos
myöhästyin minutin, niin koputus oven ja ilmoitus: "vierailu aika on päättynyt", aivan niin kuin
vankilassa.
Nyt viimeinen tapaus,
jolle ei varmaan löytyä vertaa. Kun esitin vain kysymyksen
Diapam-lääkkeestä erässä kaakkois-suomen yksityisessä toimintakeskuksessa, jossa omaiseni
asuu vuokralla, niin minut lavastettiin syylliseksi pojan poskeessa olleseen mustelmaan ja
vaikeasti puhevammainen , autistinen nuori, jonka äidin kieli on venäjä, manipuloitiin
suomenkielisen puhetulkin avulla peukalo ylös ja alas kommunikaatiolla todistamaan hänelle
rakas isoäiti syylliseksi ja ALKOI jo yli 3kk kestänyt eristys pykälän 42§ perustella..
Omaistani yritetään nyt kaikin tavoin vierannuttaa minusta ainoasta lähisukulaisestaan
( vieraannuttamisoireyhtymä) ja edunvalvojuudeni on jo viety.
Nyt minua vastaan on kahdessa käräjäoikeudessa prosessi : pahoinpitelystä ja edunvalvojuuden
purkamisesta
Tämän tyyppisia eristämisiä on lukuisia Suomessa.
Koen olevani tavallaan mielipidevanki
Suomessa, olen ki rjontanut ja puhunut paljon vanhusten,
vammaisten ja maahanmuuttajien ihmisoikeuksista ja kaltoin kohtelusta Suomessa
Eduskuntavaali- ja kunnallisvaalikampanjoissani. Olen tell nyt useita kanteluita vammaisen
tyttärenpokani ja nyt 96 vuotiaan äitini hoidosta ja kohtelusta ja niissä on todettu vahinkoja
tapahtuneen.
Nyt minut halutaan hiljentää ja nujertaa tekastuilla syytteillä.
Vammaiset maahanmuuttajat ovatkin moninkertaisestivnn raassa syrjäytyä kielten,
i vaikeassa asemassa ovat
kommunikaation ja kultturien yhteentörmäyksessä. erity
puhevammaiset maahanmuuttajat, joiden äidinkieli ei ole s Liomi, heidän tulkkaus on täysin
järjestämättä
Mielestäni kantasuomalainen on jäävi arvioimaan meidän maahanmuuttajien kokemaa syrjintää.
Kiitos!
.